- Kuva: Jimmy Träskelin, www.jrobert.fi
Tapani Armas Peltoniemi on syntynyt 15.10.1941 Kaustisella Tastulan kylässä Veikko ja Vieno Peltoniemen viidentenä poikana, tyttöjä oli perheessä neljä.
Isä hankki perheen toimentulon alkuaikoina hakkuuhommissa ja uitoissa ja myöhemmin rakennushommissa, äiti hoiti kodin ja suuren lapsikatraan. Vartuttuaan lapset osallistuivat kodin askareisiin äidin apuna. Vanhemmat siirtyivät ajasta ikuisuuteen melko nuorina tyttöjen ollessa vielä alaikäisiä, jolloin Tapani joutui huolehtimaan myös heidän aikuiseksi varttumisestaan.
Tapanin varsinainen musiikkiharrastus on alkanut jo murrosikäisenä, ensimmäinen esiintyminen Kaustisen kesäpäivillä v. 1956, soittimenaan kantele. Aikanaan isä rakensi Tapanin ensimmäisen pikkukanteleen.
1960 -luvulla hän soitti ensimmäisessä kanteleyhtyeessä Heimon Kanteleet ja 1970 -luvun alussa Tapani alkoi säveltämään ihan omalla svengillään uusia ja rytmikkäämpiä kantelekokoonpanoille sopivia kappaleita. 1975 alkupuolella hän liittyi Tastulan Pelimanneihin, jotka soitti alkuperäistä kaustislaista kansanmusiikkia. 6.6.1976 Tastulan Pelimannit voitti ensimmäiset Pelimanniyhtyeitten Suomenmestaruuskilpailut Mäntsälässä.
Kanteleyhtyeen rinnalle muotoutui vähitellen tanssiorkesteri Juhonpojat, jolle Tapani alkoi säveltämään uutta musiikkia.
Musiikin tekeminen, pelimanni- ja kanteleyhtyeen sekä Juhonpoikien harjoitukset ja esiintymiset tiuhaan tahtiin, levyjen teot,
kolmivuorotyö Outokummun tehtailla Kokkolassa, turkistarhan rakentaminen ja eläinten hoitaminen, kompostikokeilun alkaminen ja kehittäminen ja uuden maanparannusaineen markkinoille tulo, urheilu/lenkkeilyharrastus ja perhekin sekä useimmat kesälomat vielä töissä muitten firmojen palveluksessa kaivinkoneen sarvissa, oli siinä melkoisesti hommaa yhdelle miehelle.
Tästä kaikesta Tapani kirjoitti mielenkiintoisen omaelämäkerta -kirjan ”Enempää en kerienny” v. 2013, josta tiivistettynä yhteenveto:
MUSIIKKIMIEHEN USKOMATON ELÄMÄNTARINA
Hän on nyt elämänsä julkituonut, monelle meistä naurut ja itkut suonut.
Hän laittoi elämänsä yksien kansien väliin, kertoi, miten askeleet ovat vieneet moneen saliin.
Kertoi, miten askeleet ovat vieneet monelle rapaojalle, pellolle, tielle, nevalle, kankaalle, soramontulle, rakennustyömaille, pihoille, multalaaneille, tarhoille, tehtaille.
Ja kuinka rakas se kaivinkone on koko elämän ollu.
Miten hän uurasti, hoivasi ja huolehti, urheili, rakensi, kokeili, yritti, tehtaalle elämänsä pyhitti. Eli elämää ja taidetta teki, mutta kuitenkin Tastulanjärvestä usein hauen ylös veti.
Tuhansia kilometrejä on elämässään juossut, on aistinut sielussaan kevään ja kesän tuoksut,
on purkanut tunteensa musiikin muotoon, on sävelet kantaneet moneen saareen ja luotoon.
Tuhannet parit ovat Juhonpoikien tahdissa tanssineet, ja tuhannet ihmiset ovat kymmenet konsertit kuunnelleet. Ja niin monet ovat kokeneet taas elämän kauneuden, kun ovat sisäistäneet Tapanin musiikin kosketuksen. Vieläkin helkkyy Tapanin kannel mestaripelimannin ottein, ja helli hän meitä myös joululevyn herkin sävelein.
On miehen luonne herkkä, hieno ja vaatimaton, mutta periaatteissaan hän on aina tinkimätön. On mies sanojensa mittainen, aina kohtelias ja auttavainen.
Hän totes, ettei elämässään enempää kerienny, mutta miten hän olis edes jaksannu, kun minun mielestäni on ainakin kolomen miehen työt teheny,
että sitä minä en oikein ymmärtänny.
Hilkka-Miljetta Lehto
kirjoittaja on Tapani Peltoniemen kirjan tekninen avustaja ja sihteeri
Tämä kooste oli Keskipohjanmaa -lehdessä 17.10.2013.